Pirkan Kylien kaksivuotisessa (2019-2020) Hiiltä sitovat kylät -hankkeessa innostettiin kylien asukkaita kehittämään kyliään ilmastotekoja toteuttaen. Maaseudulla ja pientalossa asuvalla on käytössään useita tehokkaita keinoja hiilen sidontaan ja pitkäaikaiseen varastoimiseen. Paikallisin voimin on mahdollista rakentaa hiiltä sitovaa yhteiskuntaa ja kehittää kyliä suunnittelemalla uudenlaisia ratkaisuja esimerkiksi energiankulutuksen vähentämiseen ja uusiutuvan energian lisäämiseen sekä kierrätykseen, liikkumiseen ja kulutukseen liittyviin haasteisiin. Hiiltä sitovien ja varastoivien toimien ohella on hyvä huomioida myös arkemme suurimmat ilmaston kuormittajat – asuminen, liikkuminen ja ruoka, ja miettiä asioiden mittakaavaa ja sitä millaisilla pienillä muutoksilla olisi mahdollista vaikuttaa hiilijalanjälkeemme. Lähde: Pirkan kylät ry
Lastusista oman kortensa ilmastotalkoisiin tässä hankkeessa kantoi kylän pitkäaikainen asukas Juha Kuisma. Juha alkoi toteuttaa pitkäaikaista unelmaansa eli maakellarin rakentamista. Tässä kootusti Juhan ajatuksia: hyödyt, kokemukset, virheet ja muuta onnen summaan vaikuttavaa.
Paikka
Maakellarin paikaksi neuvotaan varjoisaa syrjää tontin pohjoisreunalla. Meidän tapauksessamme kellarin paikka on puoleen päivään asti talon takavarjossa. Auringon kierron jatkuessa sitä suojaa tontin lounainen puusto. Maaperä on lempääläisittäin ”mäkimuraa” eli hienoa hietaa, jonka seassa on eri kokoisia hioutumattomia kiviä. Kellarin paikalla oli vielä 1950-luvulla vanhempieni perunakuoppa. Vieressä oli vastaavasti naapurin perunakuoppa, jota muistan käytetyn 1970-luvulle asti. Meidän talon muinoista perunakuoppaa käytettiin ehkä 1980-luvun alkuun silloisen tavan mukaan roskakuoppana, johon dumpattiiin suruttomasti kaikenlaista ryönää sinappituubeista ja rikkoutuneesta lasista alkaen, aina ruosteisiin polkupyörönraatoihin asti.
Kiintoisa havainto oli, että paikkaa kaivettaessa vahvistui jo maanpäällisistä ”nurkkakivistä” tekemäni arvaus: maakellarin paikalla on ollut tämän asuinkumpareen ensimmäinen pirtti joskus 1800-luvun vaihteesta. Pirtti on ollut kumpareen hiekkaisimmassa kohtaa ja sen eteen on avutunut auringon nousun suunnassa tasainen valkoapilaa kasvanut pihakenttä. Nykyinen talo on tällä ensimmäisellä pihakentällä. Arvaisin, että jo siinä ensimmäisessä pirtissä oli keittiön lattiassa kellariluukku, josta päästiin joko hirsistä salvettuun maakuoppaan tai tuohilla vuorattuun ”purnuun”, jossa pidettiin sen ajan säilyviä elintarvikkeita: naurista, kaalia, perunaa, puolukkasaavia jne.
Kellarikuopan teko ja puhdistus
Ajatus maakellarista on parikymmentä vuotta vanha ja seurausta talon remontista ja ison aitan rakennuksesta vuonna 2003. Silloin oli iso kaivinkone tontilla ja siinä samalla veljeni kaivoi maakellarin kuopan valmiiksi. Seuraavana kesänä valoin montun pohjalle noin 60 cm korkean kivijalan. Kuopan eteläpäästä löytyi pöytämäinen, tasainen laaka, joka sai jäädä paikalleen. Sen pinnalle valoin 5 cm tasauskerroksen. Tämä valu tapahtui rännibetoniautolla, aika olemattomien muottien varaan.
Kellarikuoppa joutui sen jälkeen odottamaan työn jatkamisen inspiraatiota tuon 16 vuotta. Se tarkoitti, että kuopan vieressä rehotti epämääräinen puskia, pieniä kuusi ja vaahteraa kasvava kasa, josta vaimoni silloin tällöin vienosti kyseli. Kimalaisten talvehtimiseen löysä hiekkakasa oli kyllä sopiva. Osa maakellarin kaivannosta esiin kaivetuista kivistä sijoitettiin tontin täytteeksi siinä vaiheessa, kun Lastusten vesihuolto-osuuskunta hommasi kylälle vesi- ja viemärilinjan.
Puhdistin kuopan lapiohommana loppukesästä 2020 traktorin OXA –takakuuppaan ja siirsin MF 35:lla ainekset tulevan konevajan lattian tasausmaaksi. Samalla kertyi yksi iso musta jätesäkillinen ryönää, jonka vein muun romun mukana Lempäälän Moisionlammen kierrätysasemalle. Puhdistettu monttu näytti paremmalta kuin muistin ja antoi uskoa hankkeen toteuttamiseen. Nytpä sen teen!
Muotin teko ja raudoitus
Koska kunnianhimoisesti päätin tehdä maakellarista montun mittoja täysimääräisesti hyödyntävän, päädyin käyttämään muotin teossa kakkoslaadun havuvaneria (paksuus 11-12 mm). Kehikon ulkopuolinen poikittaispattinki oli 2×4 tuumaista. Purkamista ajatellen löin ulkokehän vanerit 2 tuuman nauloilla kiinni pystypuihin. Aikaa meni, kun joka kohtaa piti sovittaa. Ulkosyrjälle ruuvasin tilapäiset tuet (”tönärit”). Olisi ehkä pitänyt alusta lähtien laittaa pysyvät ulkosyrjän tuet – ja niitä tarvitaankin paljon…
Raudoitukseen käytin 8 mm betoniverkkoa sekä 10 mm harjaterästankoja. Näiden pätkimisestä huomio: kun katkaiset rautaa rälläkällä, käytä ehdottomasti suojalaseja. Vaikka suojelisit silmäsi kipinäsuihkulta, irtoaa kuluvasta katkaisulaikasta putua, joka kulkeutuu silmiin. Et menetä silmiesi näköä, mutta kaksi päivää ralläköinnin jälkeen ne punertavat kuin särjellä. Surrasin betoniverkot kiinni kivijalan yläpinnasta 15 cm korkeudella oleviin betonirautoihin. Taivutin rautaputkella betoniverkon yläpään ”piikit” kaavailemaani holvin kattokulmaan sopiviksi.
Ovi
Kellarin oven tein valmiiksi höylätystä karmilankusta. Mitoiksi osui 160 x 89 cm. Ovesta tulee kaksinkertainen: toinen ovilehti avautuu kellarin sisään, toinen tuloportaiden eteiseen. Ovi on sijoitettu tarkoituksella kellarin päädyn toiseen sivuun. Käsittelin oven kahdesti parafiiniöljyllä. Ruuvasin muottivanerit surutta oven karmilankkuihin. Muotinteon loppuvaiheessa porasin ovilankkuihin rei´ät kierretangolle, joka jäisi betonin sisään. Kiristäisin oven muttereilla aikanaan paikalleen. Jos joku joutuu myöhemmin uusimaan oven, saa uuden oven näiden kierretappien avulla paikalleen.
Ovet aion tehdä mittatarkasti filmivanerista ja höylätystä puusta, eristeeksi sinistä styroksia. Ovien alareunaan tulee aikanaan ilmaventtiilit, joilla voi säätää kellarin ilmanvaihtoa vuodenajan mukaan.
Oven edustalla tuloportaan puolella on nyt maata kynnyspuuhun asti, mutta kellaria viimeistellessä kaivan sen pois, jolloin jopa 190 cm kellarin käyttäjä voi harpata kynnyksen yli päätään lyömättä.
Muotituksen kattoratkaisu
Ensin siis tein ulkosivun muotit, sitten raudoitin kattoa lukuun ottamatta, ja kolmantena vaiheena tein muotin sisäreunan, joka tulee muodostamaan kellaritilan näkyvän seinän. Neljäs vaihe oli holvikatto. Kellarin mitoiksi tuli: pituus 480 cm, leveys 180 ja holvin keskikohdan korkeus 190 cm.
Pitkään pohdittuani päädyin sahaamaan moottorisahalla 220 cm lankkuihin holvin kaarevan muodon. Kohtuullisen oikean kaaren sai iskemällä harjateräksen pätkän nurmikkoon, sitomalla rautaan narun ja piirtämällä narulla ja kirvesmiehen kynällä sopivan kaaren. Kaarien alle tulee muotituksen lopuksi kaksi pyöreästä puusta sovitettua kantavaa pystytukea. Kuten veljeni huomautti: tuollainen betonikatto painaa märkänä 2-3 tonnia.
Kaariin naulaisin laudat ja niiden päälle vielä betonimassaa vasten tulevan kovalevyn, jolloin kuvittelen saavani suhteellisen tasaisen pyöröpinnan, johon mahdollisesti tiivistyvä vesi valuu holvia myöten seinälle ja ehtii poistumaan tuuletusilman mukana.
Syksy ja talvi alkavat kaatua päälle
Olin tehnyt maakellaria elokuusta lähtien, aina kun tuli sopiva väli ja hyvä ilma. Marraskuun alkaessa alkoi tulla kiire. Kaikkinainen kosteus työmaalla alkoi tuntua. Oli pistettävä rakentamaseen enemmän energiaa. Tähtäimeen tuli valu ennen talvipakkasia. Tästä taas yksi neuvo: aloita maakellarin teko toukokuussa, niin saat sen varmasti valmiiksi. Kolmen kuukauden työpanos siihen kuinkin harrastajarakentajalta menee.
Tässä oven suunnasta otetusta kuvasta näkee hyvin, miten sivujen suuntaiset pattingit ovat valumuotin kestävyyden kannalta tärkeä ominaisuus. Muotin sisällä on kummallakin sivulla kahdet pattingit, ulkopuolelle tarvittaisiin kuvasta nähtävien lisäksi toiset pattingit aivan ulkoseinän yläosaan. Ja sisällä holvissa pattinkien väliin poikittaiset kiripuut sekä ulos kuopan maaseiniin tukeutuvat sivuittaiset tukipuut.
Holvikaaren lautakatto
Holvikaaren lautakatosta on puolet valmiina. Katon olisi voinut myös tehdä laatikkomaisen suoraksi, mutta järkeilin, että kun tässä kerran näin paljon vaivaa nähdään, tehdään sitten kunnolla. Tämä oli rakentamisen kannalta sinänsä helppo vaihe. Oli kantava taso, missä kulkea ja kontata eikä tarvinnut katsoa, mihin jalkansa asetti. – Puutavara on omasta metsästä kenttäsahalla sahautettua. Mielipide: maalla asuvalla pitäisi olla joku määrä kuivaa sahatavaraa katon alle taaplattuna, niin että pieniä remontteja ei tarvitse aloittaa rautakaupasta.
Katon kaari viimeistelään kovalevyllä
Kun holvikaari oli laudoitettu, täydensin sitä kovalevyllä. Toisin sanoen kattokaaren vetoni tulee kovalevyn päälle. Syksyn sateet pehmittivät kovalevyä sopivasti holvin muotoa vastaamaan. Yksityiskohtana näkyy ilmastointiputken läpivienti, jonka muotoilu onnistui hienosti sähkökäyttöisellä pistosahalla. Kun läpiviennit olivat kerran teemana, tein myös sähköjohtoja varten muoviseen mustaan vesijohtoputkeen perustuvan läpiviennin. Se tuli ovipäädyn ylänurkkaan noin 30 cm oletetun pihanurmikon pinnan alle.
Työmaalla liikkumista helpottamaan kannettiin lankkuja, jotka lepäävät kahden sähköpylväästä sahatun vahvan piirun varassa. Näiden puiden varastossa olo perustuu aikeeseen rakentaa joskus maitolava: sellainen kuin Lastustentien varsilla on 1960-luvulla ollut.
Betoniverkon kannatinratkaisu
Esimerkki holvikaaren betoniverkon kannattimesta. Kaksi ristiin lyötyä 5 tuuman naulaa, niihin harjaterästanko ja näiden päälle kaarelle surrattu betoniverkko. Tavoitteena oli saada betoniverkko noin 7 cm korkeudelle holvin alapinnasta. Reunoistaan betoniverkko surrataan kiinni seinän betoniverkkoihin. Kaarelle taipuva 2 metrin levyinen betoniverkko oli täsmälleen sopiva tilaan, jonka lopullinen leveys oli suunniteltu olevan 180 cm.
Ilmastointiputki on paikallaan
UPOn ulkopinnoiltaan 11 cm harmaa viemäriputki sai kunnian palvella ilmastointiputkena. Sijoitin sen keskelle holvia. Jos siihen tiivistyy kosteutta, putoaa vesi keskelle kellaria eikä hyllyjen päälle. Jos vettä kertyy, valuu se kohti ovipäädyn nurkkaa, josta johtaa salaoja kellarin ulkopuolelle kaivuuvaiheessa tekemääni kivipesään. Jälkikäteen ilmastointiputken voi eristää, mikäli tarvetta on. – Sadetta tulee rakentamispäivinä turhan paljon. Mutta onneksi salaoja toimii.
OBS. Ilmastointiputkella on korkeutta. Kun eristystä + hietaa tulee kellarin katolle yhteensä 1m ja putken pää seisoo tulevalla vadelmamaalla yhden metrin korkeudella, tarvitaan vähintään 2,5 metrin pätkä UPOn harmaata. -Holvin sisällä putki kiinnitetään ruuvilla poikittaisiin kiripuihin. Suoruus tarkistetaan vatupassilla. Putken ja laudoituksen välin tiivistin tappuralla, jota sattui autotallin varastoista löytymään.
Muotin ulkoseinään kiinnitin 10 cm laudan, jotta holvin ylälaudoituksen saa johonkin kiinni. Tässä kohtaa kiinnityksissä käytin sumeilematta torx-ruuveja. Mietin jo silloin, että kyllä näiden purkamiseen riittää aikaa ja kärsivällisyyttä, kunhan rakenne kestää.
Betonivalu alkaa
Tilasin betonin Vammalan Betonista, joka on edullisessa maineessa ja jonka olin oppinut sijoittamaan maastoon ja Lantulan kylään kun ajaa Vesilahdelta Rämsöön kautta Sastamalaan.
Olosuhteiden takia auton oli oltava pumppuauto. Auto tulikin etuajassa ja valu alkoi. Etukäteen jännitti, miten valu sujuu. Tytinät olivat oikeita: eihän se koskaan mene suunnitellulla tavalla. Vanerien alareuna levisi kuopan ulkoreunoja kohti. Olisi pitänyt olla betonimuotin läpi vedettyjä poikkirautoja, mutta millä sinne montun ahtauteen sellaisia olisi saanut… Metrin välein kolmessa kerroksessa olevista poikittaisista kiripuista huolimatta betonilitku löysi jonkun vanerin alareunasta pakotien kellarin lattialle. Kun jälkikäteen katsoin, oli alareunan tiivistyslauta korkannut. Siispä nekin, joka ikinen, pitäisi siis ruuvata paikalleen. Näin karkasi puolikas kuutiota betonia.
Toinen rohkean ”epä-ammattimiehen” ajattelemattomuus oli kellarin tuloportaan lippa ja ovikaappi: joku kirjoittajaa hyvin lähellä oleva pässinpää oli jättänyt sen kellarin eteiskaapin sivut tukematta. Näin betonilitkua valui pullistuvien vanereiden läpi oviaukon eteen. Varuiksi olin pyytänyt paikalle velipojan, joka vielä soitti hätiin naapurista pikkuserkun. Tunti siinä betonia lapioitiin saaviin ja kuljetettiin ämpäriä pitkin seiniä kunnes valumat oli pelastettu pois. Ilman näitä naapurin miehiä tuolloinen tunnelma olisi ollut huomattavasti surkeampi. Vaikka olin mittanauhan ja laskimen kanssa laskenut vaadittavan betonin määrän ja lisännyt siihen vielä 10 %, loppui betoni kesken. Rauhallisen pumppuauton kuskin neuvosta päätin antaa betonin jässähtää jonkun neljä päivää ja sitten valetaan eri valuna puuttuva loppu.
Tästä kokemuksesta tuli rutkasti oppia. Mielelläni sen tässä jaan. Betonivalun muotti pitää tukea joka suunnasta: pitkittäin, poikittain, pystyyn ja kuopan ulkoseiniä kohti. Me tavalliset vapaa-ajan rakentajat eli ”epä-ammattilaiset” olemme valaneet ehkä rakennusten anturoita, mutta kaksi metriä korkeita seiniä pullistavaa juoksevan betonin voimaa ei usko ennen kuin sen näkee. Puutavaraa ei siis kannata muotin tuennassa säästää. Missä pystyt, käytä pyöreää polttopuuksi aiottua kuusennärettä. Jos betonia karkaa, pelasta se muotin sisuksiin. Mahdollista pullistumaa voi veistää huonolla kirveellä suoraksi 1 vuorokauden kuluessa valun ajankohdasta. Näin itse tein oviaukon kohdalla ja hyväksi tuli.
Valu saa odottaa talvea
Kun maakellari on saatu valettua, sen voi hyvällä omallatunnolla unohtaa talveksi. Pressu päälle ja rakenne kaikkine tukineen kuivuu hitaasti suojaisessa montussaan. Jos katkot harjateräksestä 40 cm pätkiä, saat pressun purjerenkaisiin näitä ns. telttavaajoja lyömällä kiristettyä pressun sopivaksi. Kevään tullen on sitten aikaa kohlia muottia pala kerrallaan pois. Kun kaikki muotit on saatu pois, katetaan holvi kermikatteella, eristetään katolta ja joka suunnasta seiniltä metrin syvyyteen 10 cm styroksilla.
Tässä meidän tapauksessamme kellariin pitää vielä valaa tuloportaat ja niiden sivuseinät. Se on kuitenkin helppo kesäinen työ betonimyllyllä vieressä pyörittäen.
Kellarin ovi ei ole pihan keskipiste
Päätin jo varhain olla pitämättä siitä, että maakellari paistaa pihan keskipisteenä. Siinä on jotain liiaksi alleviivaavaa. Kun kellarin sijaintikin ratkaisun sallii, sijoitan kellarin portaaseen menevän oven osaksi nurmikkoa. Nurmikko on portaiden oviluukun kohdalla hyvin loivaa viettorinnettä.
Teen portaiden ovet kahdesta metrin pituisesta ”pätkäovesta”. Ovet ovat nurmikon tasalla ja istutan niihin verkon avulla valkoapilaa. Koska kosketusta elintarvikkeisiin ei ole, voi näiden ovien karmin tehdä kestopuusta. Oviin tulee metalliset, ruostumattomat nostokahvat, joista vähävoimaisempikin kellarin käyttäjä kääntää ne saranoilleen ja auki.
Ja mitä ilo tästä projektista on? Hanketta myötämielisen uteliaasti seuranneet lapseni kutsuvat maakellaria lempeästi isänsä ”maailmanlopun bunkkeriksi”. Vaimoni haaveilee perunoiden, omenien, juuresten jne asiallisesta säilyttämisestä. Tällaista säilytystilaa ei toistaiseksi ole, koska talomme vanha kellari on toistakymmentä vuotta sitten muutettu vesikiertoisen keskuslämmityksen kattilahuoneeksi. Tilanne saattaa olla monelle tuttu: kellarin muu käyttö vaatisi oikeastaan maakellarin rakentamista.
Itse voin tunnustaa, että rakentamishommat ovat hienoja. Kun kerran tykkää rakentaa, miksei rakentaisi jotain hyödyllistä. Ideologisesti maakellari on osa sähköriippuvuuden vastaista henkilökohtaista kampanjaani. Meidän pitäisi paremmin varoa sitä, että kaikki pyörii sähköllä. Entäs, jos tulee päivä, viikkoja, kuukausia, jolloin valtakunnan sähköä ei olekaan käytettävissä? Talossa tulisi olla omat aurinkopaneelit, maakellari, kompostivessa ja käsipumpulla pumpattava vesi, jotta voit jättää seuraaville asukkaille jotain kestävää.
Ilmastonmuutokseen asia liittyy pitkällä tähtäimellä: kerran rakennettu maakellari tarjoaa sähköttömän ja energiavapaan ruoan ja elintaroeiden säilytystavan sadoiksi vuosiksi. Sanotaan suoraan: tuhansiksi vuosiksi. Eihän sitä mikään sieltä maan sisuksista tuhoa. Tiedän kyllä, että sementin valmistus aiheuttaa CO2 –päästöjä, mutta yhden maakellarin päästöt ovat murunen kaikesta betonirakentamisesta. Esimerkiksi tätä maakellaria voi jatkossa käyttää oma perhe ja suku: sanotaan keskimäärin 10 henkeä, jolloin mahdollinen ilmastosynti putoaa kymmenenteen osaan. – Suosittelen muillekin, jotka tykkäävät rakentaa.
Maakellarin rakentamisen voi aloitta perehtymällä sitä koskevaan kirjallisuuteen. Jos osoittautuu tarpeelliseksi, me rakennamme kellariimme vielä harkoista väliseinän. Oikeissa maakellareissa on nimittäin kolme osaa: (1) kuiva osasto, (2) märkä osasto ja (3) tuloportaat. Nauriskuopasta on lähdetty, perunakuopaksi on laajennettu ja lopullinen tulos on suomalainen maakellari.
Lisätietoja hankkeesta: https://www.pirkankylat.fi/hiiltasitovatkylat/
