Kun nykypäivän maailmanmeno on suorituskeskeistä ja aina pitäisi tehdä paremmin ja enemmän ja jaksaa tilanteessa kuin tilanteessa, niin kyllä sitä alkaa ihminen kaipaamaan lähemmäs luontoa. Vaikka nuoruudessani ajattelin, että en ikinä muuttaisi kauas maalle, niin kuinkas tässä kävikään. Tosin aikuinen minä ei ajattele, että Lastunen olisi kaukana esim. Tampereen keskustasta, missä aiemmin asuin. Päinvastoin, Lastunen on riittävän kaukana ihmisvilinästä ja kuitenkin kaupunkiin pääsee helposti hyviä teitä pitkin.
Kesällä 2020 yhden tylsän viikonlopun päätteeksi kirjoitin sähköpostia pankkivirkailijalleni, kysyin onnistuisiko yksi sinkkunaisen haaveen toteuttaminen, hirsitalon rakentaminen. Sieltä sain heti vihreää valoa ja niin ne suunnitelmat alkoivat tosissaan hautua. Koen, että olen elämässäni usein oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja niin koen nytkin käyneen. Kysyin yhdeltä tuttavaltani, että tietääkö hän mitään tonttia Lempäälästä. Vaikka ensimmäinen vastaus oli ei, niin pian minulla oli jo uusi yhteystieto puhelimessani ja muutaman päivän päästä ajoin elämäni ensimmäistä kertaa Lastusiin. En ollut käynyt katsomassa mitään muita tonttipaikkoja aiemmin, eikä tarvinnutkaan, ihastuin heti ensisilmäyksellä upeaan mäntymetsään ja sen suojaisaan rauhaan. Eikä tainnu taaskaan mennä montaa päivää kun kaupat tontista oli sovittuna.
Minulle on helppoa tehdä isoja päätöksiä, eli pian oli myös hirret tilattu. En ole aiemmin ollut millään lailla mukana uuden rakentamisessa, mutta se ei pelottanut, kyllä jokainen tilanne aina opettaa ja onnistuin myös valitsemaan ihan parhaat raksamiehet töihin, eli aina oli joku joka tiesi mitä tehdä tai tiesi kenelle soittaa. Rakennusaika meni isossa kuvassa erinomaisesti. Viemärikaivanto oli nimensä mukaisesti pitkä ja kivinen, se oli varmasti isoin stressipiikki, mutta niin se vaan tällä hetkellä vesi kulkee molempiin suuntiin. Koska olen itse näppärä käsistäni ja minulla on kokemusta monesta huoneistoremontista, tein itse niin paljon kun pystyin ja osasin. Käytännössä tein itse kaikki pinnat ja koitin huolehtia, että ammattilaisilla on kaikki tarpeellinen siistillä työmaalla. Paras raksamuisto on viime juhannukselta kun talo oli pystytetty ja sain yksin omassa rauhassa aloittaa ulkomaalauksen. Välillä siellä tellingeillä jännittikin, mutta sitten bongasin pellon toiselta puolelta lehmät! Tuli niin ”Ah, nyt olen kotona ❤️” -fiilis.
Viimeiset viikot ennen käyttöönottoa olivat intensiiviset, mutta niin vaan saatiin loppurutistukset tehtyä ja sain kantaa tavarani ja suloisen ragdoll -kissani ihanaan ja ikiomaan hirsitalooni jouluksi. Ja saatiinpa vielä joulukuusikin kun kiltisti naapurilta kysyttiin. Kun on tämmöinen itsenäinen toiminnannainen, joka viihtyy vapaa-ajalla hiljaisuudessa, eikä ole kovin kykeneväinen pyytämään apua, niin en ole juuri teihin kyläläisiin tutustunut. Kuitenkin ne, joiden kanssa olen kohdannut, ovat tuoneet hymyn huulille ja vahvistaneet tunnetta siitä että olen kotona. Projektin alkumetreillä tiedostin, että lähelläni on paljon metsää ja hyvät hiihtoladut. Nyt kun olen oikeasti päässyt jalkautumaan metsään ja ulkoilumaastoihin, niin kyllä sitä vaan mieli pääsee lepäämään. Parasta on, että omassa pihassa vierailee kauriita ja oravia. Ketun kanssa keskusteltiin kerran ja on hirvikin jättänyt jälkensä. Metsä ja sen eläimet tuovat minulle turvan, mitä sieluni kaipaa.
Kirjoittaja Virpi Oksanen on jouluna 2021 Lastusiin muuttanut kiinteistönvälittäjä, joka on kasvanut maitotilalla eläinten ympäröimänä. Hänen sydäntä lähellä ovat kuntosalilla treenaaminen, luonnossa haahuilu, eläimet, sarkasmi ja varhaiset aamut. Hän toivoo, että maalla ja metsässä asuminen lisäisivät hänen luovuuttaan kirjoittamisen ja/tai musikaalisuuden suhteen.
